Laitan mukiin rekkalastillisen kaakaojauhetta. Kaakaojuoma on itse asiassa vain tapa naamioida päätehtävä, kaakaojauheen syöminen.
Talvessa ei olisi mitään vikaa, jos se olisi yhtä lämmin vuodenaika kuin kesä. Tällaisenaan se on kuin joululaulu, jossa on liikaa säkeistöjä. Ensin hymyilyttää aidosti. Lapset näyttävät suloisilta, tuoksuu kaneli ja kardemumma, ja äänet kaikuvat kirkkaina. Ennen pitkää alkaa kuitenkin puuduttaa. Kertosäe on tässä vaiheessa kuultu neljään kertaan, hyvät tuoksut ovat haihtuneet, ja kaikille on käynyt selväksi, että joulupukilla on parta. Yleisö on myös huomannut, että joka toinen takarivin pojista kaivaa nenää.
Kaksitoista kertosäettä takana ja yleisö alkaa hiiltyä. Uudet säkeet eivät tuo juoneen enää mitään uutta ja puolet kuorosta alkaa väsähtää. Kuuntelijat osaavat kertosäkeen ulkoa ja kyvykkäimmät ovat ehtineet sanoittaa sen kokonaan uusiksi. Illalla moni päättää ottaa lapsensa pois musiikkiluokalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti