Pyryttää. RL haluaa taas kävelylle.
Kaivan ruskean toppatakin kaapin perukoilta. Pakkasta on vähän, suhteettomuudentajua paljon. Olen panssarivaunu.
Mies näyttää keijulta minuun verrattuna. Käännymme kohti Kruununhakaa.
”Se on oikeesti hienoa kun sä uskallat pitää pipoa. Monet miehet ei suostu tohon”, sanon ylittäessämme autiota Kauppatoria.
”No en mäkään laita jos on semmonen tilanne.”
”Millanen tilanne?”
”No jos on vaikka nainen mukana.”
En kuullut tuota. En pidä hämmentävistä identiteettiongelmista sunnuntaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti