Mitä vikaa pesuohjelapuissa on? Silloin oli alkusyksy. Nousin ratikkaan, RL istui eteeni. Ilmassa oli haikeutta, valo oli karkaamassa pois. Kun siihen yritti tarttua, lehdetkin putosivat. Kuljimme Kallion läpi, kun RL sihisi yhtäkkiä jotakin huivistani. Sain lopulta selville, että häntä piinasi näkyville jäänyt pesuohjelappu. Se roikkui huivin reunasta, olin unohtanut leikata sen pois.
RL pyysi kääntämään lapun piiloon. Hän oli silminnähden kiusaantunut siitä, että istui pesuohjepaljastelijan seurassa. Huivini pestään neljässäkymmenessä asteessa, nyt kaikki saivat tietää! Ärsyynnyin. RL yritti tarrata pesulappuun, minä väistin. Sanoimme vuorotellen toisiamme typeriksi, missä kumpikin oli epäilemättä oikeassa.
RL yritti kääntää keskustelun rakentavaksi sanomalla, että leikkaa pesuohjeet omista vaatteistaan heti ostamisen jälkeen. Hän katsoi minuun kannustavasti. Sillä tavalla katsotaan lasta, jolla on iso lasiastia pään yläpuolella. Totesin, etten leikkaa niitä enää koskaan irti.
Sirpaleita, sirpaleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti