keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Superminä

Sain tänään kellon viisarit hallintaani. Tuijotin niitä keskipäivästä kolmeen, ja kolmen tunnin tuijottamisen jälkeen kello löi kolme. Suljin telepaattisen yhteyden, ravistelin paperisilput hiuksistani ja vedin pipon päähän. Lumituisku raivosi ulkona kuin torjuttu nainen. Maailma näytti kappaleiksi revityltä höyhentyynyltä, mikä ei loppujen lopuksi ole kovin rauhoittava näky. Illalla aloitin asemasodan täyden tiskialtaan kanssa. Olisipa supervoimia. Tekisin niillä kaikkea hyödyllistä.

(pelaisin tetristä ilmassa leijuvilla irtokarkeilla)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti