Kaikki tentit ohi on, laskin aivan itse äsken! En lue enkä kirjoita enää ikinä mitään!
Jos luulitte nähneenne tänään hyvällä asialla loikkivan tontun, se olin minä, paljon asiaa, ja suklaapatukan jälkeinen riehaannus. Purin huulta bussissa, olisi tehnyt mieli ponkaista ylös ja kiljua lisää. En kuitenkaan uskaltanut, ettei kukaan veisi minua takaisin.
Kotini haisee yhä haalealta kahvilta. Huomaan myös, että opiskelun aiheuttama stressi on ehtinyt levitä lähiympäristööni. Sängynpeite on ryöminyt hätääntyneenä pois paikoiltaan ja tyynyt ovat lähteneet jäljittämään sitä. Yölamppu ei ole selvästikään kestänyt tilanteen aiheuttamaa painetta, ja se on pyörtynyt keskelle lattiaa. Kirjoja lojuu ammollaan aivan kuin joku olisi pamauttanut kämmenet yhteen ja pelästyttänyt ne kaikki. En ole tajunnut, millaiseen sekasortoon olen kaiken saanut.
Sanon hiljaa, että seuraavat tentit ovat hamassa tulevaisuudessa, ja viemäristä kuuluu hyväksyvä ääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti