En oppinut lennättämään ruokaa ilman halki, joten sain valitettavasti liikuntaa. Olo on kylläinen, mutta tunteen eteen pitää tehdä jatkuvasti töitä. Liikunta ei auta yhtään.
Eilisiltana mielessäni välkähti kuva rikkinäisestä puhelimesta, kun viehättävästä paketista paljastui vaaleanpunainen kahvakuula. Sitten tajusin. Ehkä se oli ollut suuri ja mahtava jättipallo, mutta kuihtunut oltuaan pitkään hapettomassa tilassa. Minun kävi sitä heti sääliksi.
Päätin etsiä vanhat marmorikuulani, joilla leikin lapsena. Niiden keskuudessa pieni jättipalloni voisi tuntea itsensä suuremmaksi ja toipua omaksi isoksi itsekseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti