keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Kellonpullukat

Herääminen ei ole helppoa. Sysipimeässä on vaikea sanoa, ovatko silmät auki vai ei.

Kuulin jokin aika sitten herätyskellosta, joka vetää nukkujan vähitellen valveille kirkastuvan valon avulla. Mitä minuun tulee, pieni sievä pilke ei ihan riitä. Jos laitteesta sinkoilisi salamoita (tai salamia), varmasti huomaisin jotain. Tai havahtuisin siihen, kun sänky palaa. Kertotauluja kyselevä kellonpullukka voisi myös toimia. Sen avulla ala-asteelta peräisin olevan painajaisen voisi elää uudelleen joka aamu.

Korvavalo olisi myös kokeilemisen arvoinen uutuus. Se maksaa hirveästi, mutta onhan niitä taskulamppuja, joiden kanssa näyttää huolestuttavalta. Itse asiassa voisin ostaa teollisuusvalaisimen ja työntää pääni kiinni siihen. Tarkistaisin samalla, onko siellä ketään kotona.

2 kommenttia:

  1. Jo kahtena aamuna olen herännyt jo pelkästään vienosti kirkastuvaan valoon. Hiljaksiin soivat luonnonäänet eivät ole ehtineet edes alkaa, kun olen jo jalkeilla. Saattaa tosin olla, että ihmisten aikoihin tapahtuva nukkumaanmenoaika on auttanut myös heräämisessä, vaikka se tapahtuukin jo klo 5.45. Hih.

    VastaaPoista
  2. Gorillan mylvintä, ukkosen jyrinä tai muu mekastus voisi kyllä toimia!

    VastaaPoista