Joskus tulee luettua kirjoja, joiden keskeisen sisällön voisi tiivistää yhteen tekstikappaleeseen. Uskon, että osa kirjailijoista tajuaa tämän. Huoli yksinkertaisuudesta saa heidät pursottamaan tekstiä ylen määrin, ja jemmaamaan ydinasiaa ympäriinsä kuin oravat konsanaan.
Sitten on varmasti heitäkin, jotka päästelevät menemään kun ovat kerran kaasuun osuneet, eivätkä lopeta ennen kuin maapallo hajoaa alta. Sellaisia tekstejä on vaikeaa ellei jopa mahdotonta ilmaista lyhyesti, koska keskeistä sisältöä ei välttämättä ole.
Mistä päästäänkin siihen, että jotkut osaavat ilmaista kokonaisia elämänfilosofioita hyvin vähin sanoin. Yleensä vain lapset.
Toisen tytön lapaset olivat hajalla.
”Rikoitsä ne?”, toinen kysyy.
”En, kun ne meni rikki kun mä leikin.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti