Katselin ikkunan takana leijuvia raskaita puurohiutaleita. Oli aikainen aamu, kun ne putoilivat alas. Puistossa näkyivät vain omat jalanjälkeni ja se, miten nekin alkoivat kadota. Varhaisissa aamuissa on taikaa. Joskus niin merkillistä seosta, ettei meinaa päästä sängystä ylös.
Pienet eläimet katselevat, kuu keikkuu, autoja ei ole. Tunnelma hajoaa kuin lasipallo, kun pääsee työpaikalle. Faksi rutisee, keinovalo litistää lattiaan. Kukaan ei ole opettanut, miten tunnelmoinnista siirrytään työntekoon ilman, että pään sisällä muljahtaa mikään.
Tänä iltana aion harjoittaa tunnelmallista työntekoa, ja paistaa luumutorttuja. RL on aloittanut radiohiljaisuuden ja minä aion tukkia sen luumusoseella. Teen pellillisen ja kävelen hitaasti rappukäytävässä, löyhytän paistuneen taikinan tuoksua ovien ali. Jos joku kysyy, levitän joulutunnelmaa. Toiset ripustavat jouluvaloja, minä ulkoilutan valmistaikinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti