Yritin tehdä toffeeta eilisiltana. Lastasin rasvan, sokerin, siirapin ja muut terveelliset hivenaineet pataan, sekoittelin niitä keskenään ja laskin seoksen vuokaan. Sitten odotin.
Ja odotin.
Karkkimassa ei ole jähmettynyt vieläkään. Se valuu vetelänä reunasta toiseen, kun kallistan vuokaa. Olen tökkinyt sitä lusikalla, seos on liian ohutta, siinä ei ole mitään mitä purra. Ja pureskeluhan on koko karkinsyönnin ydin! Raivoisalla jauhannalla pistetään palasiksi viikon stressit, murheet ja hammaspaikat. Olen jutellut mössölle, jos se siten ryhdistäytyisi, mutta vetisyys on ilmeisesti pysyvä osa sen identiteettiä.
Kökötin murjottamassa, kun RL soitti. Kerroin mitä oli tapahtunut. Hän varmisti, olinko muistanut laittaa hellalevyn päälle. Pyysin häntä laittamaan omansa. Myöhemmin sain häneltä tekstarin, jossa ehdotettiin massan maustamista betonilla.
Idea ei ole ihan huono. Onneksi en ehtinyt ostaa niitä vaippoja vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti