Olo on kuin leluautolla, jota on paiskottu pitkin seiniä. Ehkä pelastin maailman viime yönä. Hyppelin trikoot päällä katoilla ja tein jotain sankarimaista, pesin kenties ikkunoita pää alaspäin tai työnsin lunta alas paljain käsin. Tai sitten kokeilin teleporttausta, ja jätin pääni siirtämättä.
Kenestäkään ei ole kuulunut mitään. Koko talo on ollut itse asiassa kumman hiljainen. Jos yläkerran naapuri on käynyt suihkussa, hän on tehnyt sen avaamatta vesihanaa. En ihmettelisi, hän on välillä vähän erikoinen.
Haluaisin lakuja. Ja jättipallon. Makaisin sen päällä vatsallani ja kierisin vähän eri suuntiin. Ja söisin lakuja, jos ylettäisin pussiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti