Olisinpa kissa. Lojuisin laiskasti ikkunalaudalla ja mulkoilisin lintuja. Kun haluaisin rapsutusta, tunkisin itseni syliin ja kuuntelisin kehuja.
Tällä hetkellä en mahdu ikkunalaudalle enkä varsinkaan syliin. Jos ette muista viime päivistä mitään, se johtuu siitä, että minä söin sen kaiken. Luulin varmaan tehneeni jotain sellaista, mitä supersankarit nyt tapaavat tehdä, mutta vatsani tulee tielle, kun yritän olla itsestäni ylpeä.
Kuulin, että eräs tuttavani käy parhaillaan raskausvalmennuksessa. Hän ei varmaan pahastuisi, jos menisin mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti