Enää kaksi tenttiä jäljellä. Silmäpussini ovat tällä hetkellä ainoat joulukoristeeni, silmätkin ovat teeman mukaan punaiset. Ajatteli asiaa niin tai näin, olen tullut siihen johtopäätökseen, että kahvinjuonnin aloittaminen oli typerä tempaus. Hihittelen lukiessani, päätä särkee, uni ei tule, järkeviä seurauksia ei ole. Ellen ole ymmärtänyt jotain väärin.
RL hallitsee opiskelun ihan eri tapaan kuin minä. Hän lueskelee, kirjoittaa pari lausetta silloin tällöin, sulkee sitten puolityhjän vihkonsa eikä pidä itseään arestissa. Häntä ei edes tunnista opiskelijaksi.
Sitten on tällaisia kuin minä. Me kahelit valmistaudumme tentteihin aivan kuin maailmasta olisi happi lopussa. Istumme kovilla tuoleilla kunnes meistä alkaa kasvaa lehtiä, raapustamme epäselviä merkintöjä tärisevin käsin ja litkimme kahvia samaan tyyliin kuin autot ovat huoltoasemissa kiinni. Eristäydymme muusta maailmasta, rakennamme muureja ja vallihautoja, emmekä juuri muuta tee kuin ryömi niissä itse. Tenteissä tulee itku, kun kirkkaana mielessä ovat vain kaiken piinan läpi tiensä tehneet, hetken mielessä viipyneet haaveet.
Jättipallo, missä oletkaan nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti