N haluaa minut mukaansa jumppatunnille. Olen rapakunnossa, mutta sitä ei varsinaisesti huomaa, koska en tahdo pysyä hereillä enkä pystyssä. Katselen kateellisena pikkulapsia, joita vedetään pulkassa pitkin katuja. Toisaalta kuorisin varmaan asfaltin mennessäni, jos löytäisin jonkun hullun, joka suostuisi raahaamaan minua perässään. Viimeaikaisten pulkkailukokemusten pohjalta on kaiken lisäksi vaikea sanoa, voiko mikään pulkkiin liittyvä idea olla hyvä.
Olen miettinyt, että karkinsyöntiä voisi myös hieman hillitä. Aika moni kertoo ryhtyneensä suklaattomalle tammikuun ajaksi. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi juuri silloin. Joulun jälkeen kaapit ovat täynnä asioita, joita ei saisi syödä. Minne ne laitetaan kuurin ajaksi? Saako ne syödä kerralla, kun tammikuu on ohi? Olen yrittänyt vakuuttaa itselleni, että jonkun täytyy pitää huolta siitä, ettei kulutuksen ja pidättäytymisen herkkä tasapaino sorru. Aikani itseäni ja lattiaa katseltuani olen kuitenkin alkanut ymmärtää, että pian sortuu jotakin muuta, ellei sokerissa piehtarointi pikkuhiljaa lopu. Muutun vielä kärpäseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti