Poimin mukini tiskiltä, nousen ahtaat ja kippurat portaat kahvilan toiseen kerrokseen ja valtaan paikan ikkunan vierestä. PMMP mutisee taustalla.
RL kantaa tarjottimella kahta samanlaista kahvia. T istuu eteeni kolisemalla. Hänen hiuksensa on muotoiltu kypäräksi. Silmät ovat kuin kaksi kipinää.
”Nätti toi sun tukka”, kehaisen.
”Sataviiskymppiä”, T toteaa.
”Kaikki nätti maksaa”, sanon tökerösti.
”Ei tarttenu maksaa ite. Tää sponssas”, T hymyilee nyökäten RL:lle. Näen terävät kulmahampaat.
Katsahdan huvittuneena vieressäni istuvaan ystävääni ja otan mukistani kulauksen. RL hymyilee kuin Irvikissa. Alkaa tulla hiki. Juttelemme epämääräisiä. Se on hankalaa ja väsyttävää, mutta ei toisaalta ärsytä ketään. Jonkin ajan kuluttua T patistaa RL:n hakemaan itselleen voisarven. Mies lähtee häntä heiluen.
Jäämme kahdestaan tuijottamaan toisiamme. Katselen itseäni lusikasta.
”Sillä on joku toinen vai mitä?” T sanoo hiljaa hetken päästä. Säpsähdän ja olen lentää seinään katseen voimasta. T taivuttaa päätään taakse ja naurahtaa kuivasti.
”Oonhan mä sitä jo jonkin aikaa ajatellu.”
”Ei sillä ketään toista ole”, sanon niin painokkaasti kuin osaan.
T ei vastaa mitään. Hän nostaa kahvikupin huulilleen ja katsoo ulos.
”Mistä sä sellasta?” kysyn hämilläni.
RL palaa paikalle ennen kuin T ehtii vastata. Nainen katsoo minua ja näyttää kulmahampaansa hymyillessään RL:lle. Katto tuntuu lähestyvän lattiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti