Kiertelin tänään alennusmyynneissä, koska minun oli ikävä tuuppivia ihmisiä, kaatuilevia vaaterekkejä ja henkilökohtaista konkurssia. Tammikuisen katukuvan väripaletti on vajaa ja ankea, mikä tekee iloisten kuosien hiplaamisesta varsin perusteltua. Mikään ei kuitenkaan selitä sitä, miksi kannan tavaroita kassalle kuin luuta noutava koira.
Jotakin talven aiheuttamista traumoista kertoo löytämäni neule, jonka mutkiin ja käänteisiin saa piilotettua kokonaisen pään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti